24.10.2007

Käsittely Vantaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä oli vaatinut käräjäoikeudelle 6.7.2006 toimittamassaan haastehakemuksessa A:lle rangaistusta 26.7.1996 tehdystä törkeästä velallisen petoksesta.

Syyttäjä vaati käräjäoikeudelle 21.7.2006 toimittamassaan hakemuksessa syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista yhdellä vuodella, koska A pakoili eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä ja koska erittäin tärkeä yleinen etu vaati vanhentumisajan jatkamista.

A, jolle haaste annettiin tiedoksi 23.8.2006, vastusti syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista koskevaa vaatimusta.

Käräjäoikeuden päätös 25.8.2006

Käräjäoikeus totesi, että tekoaikana voimassa ollut laki ei sisältänyt säännöstä syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta. Jatkamisen mahdollistava rikoslain 8 luvun 4 § oli tullut voimaan 1.1.2006.

Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Uutta lakia sovelletaan vanhan lain voimassa ollessa tehtyihin rikoksiin vain silloin, kun uuden lain soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.

Oikeuskirjallisuudessa esitettyjen yhdenmukaisten kantojen mukaan rikoslain soveltamisen taannehtivuuskielto ja lievemmän lain periaate koskevat myös vanhentumisaikoja. Lievemmän lain soveltaminen syyteoikeuden vanhentumista koskeviin säännöksiin ilmenee myös Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1974 I 2. Lakivaliokunta on todennut lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten syyteoikeuden vanhentumisaikaa koskevassa mietinnössään (LaVM 15/2005 vp), ettei pidennettäväksi ehdotettuja vanhentumisaikoja voida soveltaa taannehtivasti rikoksesta epäillyn vahingoksi.

Rikosoikeudellisen vastuun edellytyksenä on, että syyteoikeus ei ole vanhentunut. Jos syyteoikeus on vanhentunut, tuomioistuin hylkää syytteen. Säännönmukainen syyteoikeuden vanhentumisaika törkeästä velallisen petoksesta on 10 vuotta. Mikäli vanhentumisaikaa pidennettäisiin uutta lakia soveltaen syyttäjän vaatimuksen mukaisesti, vanhentumisaika olisi 11 vuotta. Uuden lain soveltaminen voisi siten johtaa A:n kannalta ankarampaan lopputulokseen kuin tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen. Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 1/2001 vp) on tosin todettu käytännöllisten syiden puoltavan sitä, että syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan jatkaa myös ennen lain voimaan tuloa tehtyjen rikosten osalta. Pelkästään tämän lausuman perusteella vanhentumisajan jatkamista koskevia säännöksiä ei kuitenkaan voitu soveltaa taannehtivasti. Sen vuoksi vanhentumisajan jatkamisen mahdollistavaa säännöstä ei voitu soveltaa kysymyksessä olevaan rikokseen.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Seppo Karvonen.

Helsingin hovioikeuden päätös 19.10.2006

Virallinen syyttäjä kanteli käräjäoikeuden päätöksestä.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden päätöksen perusteluineen ja hylkäsi kantelun.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti, Timo Lötjönen ja Ismo Räty.

Perustelut

1. Rikoslain 8 luvun 4 §:n (297/2003) mukaan syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan säännöksessä mainittujen edellytysten täyttyessä jatkaa yhdellä vuodella.

2. Ennen mainitun säännöksen voimaantuloa 1.1.2006 voimassa olleen lain mukaan syyteoikeuden vanhentumisaikaa ei ollut mahdollista jatkaa. Laissa (297/2003) ei ole voimaantulosäännöstä, jossa säädettäisiin vanhentumisajan jatkamista koskevan säännöksen soveltamisesta ennen lain voimaantuloa tehtyihin rikoksiin.

3. Perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Kiellosta säädetään tarkemmin rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentissa, jonka mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa voimassa olevan lain soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen, sovelletaan 2 §:n 2 momentin mukaan kuitenkin uutta lakia.

4. Jos syyteoikeus on vanhentunut, syyte hylätään. Vanhentumisajan jatkamista koskevan säännöksen soveltaminen ja sitä tarkoittavan hakemuksen hyväksyminen voi tehdä mahdolliseksi rikoksesta tuomitsemisen silloinkin, kun haaste on annettu tiedoksi säännönmukaisen vanhentumisajan jälkeen. Säännöksen soveltaminen rikokseen, joka on tehty ennen säännöksen 1.1.2006 tapahtunutta voimaantuloa, ei siten voi johtaa lievempään lopputulokseen kuin tekoaikana voimassa olleen lain soveltaminen.

5. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista koskevaa rikoslain 8 luvun 4 §:n säännöstä ei voida soveltaa syyttäjän hakemuksessa tarkoitettuun rikokseen, joka on tehty ennen säännöksen voimaantuloa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kati Hidén, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Pasi Aarnio. Esittelijä Mika Huovila.